Lauran oikomishoitopäiväkirja - tervetuloa seuraamaan!

By in

“Purennassa ei ole mitään vikaa, ei tarvita rautoja.”

Siitä on pian kolmekymmentä vuotta, kun kunnanhammaslääkäri totesi, että hampaani ovat hyvät ja pulinat pois. Ei auttanut, vaikka osoitin alahampaiden olevan ristikkäin tai ylähampaiden vinossa. Purenta on kunnossa, se riittäköön. Mihinkään turhuuteen ei kuntalaisten rahoja käytetä.

Laura oikomishoito
Nopeasti vilkaistuna hymyni on ihan nätti, mutta kun katsoo tarkemmin, etuhampaat ovat vinossa ja alahampaat vallan sekaisin.

Mutta nyt olen aikuinen ja minulla on omat rahat. Ajatus hampaiden oikomisesta on pilkahdellut silloin tällöin esiin, mutta olen miettinyt, onko se turhamaista ja epäillyt oikomisen maksavan suunnilleen kymppitonnin. Enkä sitä paitsi haluaisi kammottavia rautoja suuhuni. Viime aikoina olen perehtynyt oikomiseen ja huomannut, että se ei ehkä maksakaan kymppitonnia. Itse asiassa lopputulokset ovat aika hienoja… Ehkäpä uhraus olisi sen arvoinen?

Kun syntymäpäivieni kynnyksellä eräs tuttu esitteli juuri oiottua hammasrivistöään, päätin, että nyt tai ei koskaan. Ostan itselleni synttärilahjan, jonka muistan loppuikäni. Tartuin kännykkääni ja varasin netistä ajan oikomiskonsultaatioon ennestään tutuille Ebeling Hammaslääkäreille.

Lupasin myös pitää prosessista reaaliaikaista päiväkirjaa täällä Ebelingin blogissa, joten tervetuloa seuraamaan! Jos sinulla on kysymyksiä, niihin vastaa lisäkseni myös hammaslääkäriaseman henkilökunta.

–  Laura

Oikomishoitopäiväkirja

Sanna Hammaslääkärissä Kirja
Kirja Ebeling Hammaslääkäreiden aulassa toi muistoja lapsuusajalta kunnanhammaslääkärissä.

5. lokakuuta

Konsultaatiokäynti

Ilmaisessa oikomiskonsultaatiossa selvisi, että ajatukseni rumista raudoista ovat nekin noin kolmekymmentä vuotta jälkijunassa. Hammaslääkäri Petteri Viljakainen kertoi, että enää pieni osa oikomisista tehdään raudoilla (eli perinteisellä oikomiskojeella, kuten sitä kutsutaan). Suurin osa Ebelingin asiakkaista käyttää läpinäkyviä Invisalign-kalvoja. Kalvot vaihdetaan noin kymmenen päivän välein, ja jokainen kalvosetti vie hampaita lähemmäs tavoitetta.

Konsultaation aluksi hoitaja-Johanna vei minut kuvattavaksi. Purin röntgenlaitteeseen kuuluvaa anturia, kun pömpeli skannasi pääni. Kun palasin Petterin huoneeseen, hän istui jo analysoimassa kuviani. Hänen mukaansa hammaskalusto näytti hyvältä, tulehduksia tai muita esteitä oikomiselle ei ollut. Sitten Petteri  istutti minut tuoliin ja katsoi hampaat. “Nämähän eivät ole yhtään niin vinot kuin miltä ne näyttävät.” Tämäpä lohdullista, minulla siis on periaatteessa suorat hampaat, jotka vain näyttävät olevan vinossa… Petteri näpsäisi vielä valokuvat purukalustostani ja antoi sitten arvion: hoito kestäisi 10 – 11 kuukautta ja hinta olisi enimmillään viisi tuhatta euroa. “Aletaanko hommiin?” Hetken mietin, kuinka pitkän loman Malediiveilla samalla rahalla saisi, mutta sitten tulin järkiini. Rusketus haalistuu, mutta hampaat ovat suussani toivon mukaan loppuikäni. “Ei kai tässä muu auta.” Sain ohjeet varata tunnin ajan suuhygienistille hampaiden skannausta varten. Kun lähdin vastaanotolta Ruoholahden metroa kohti, tunnustelin kielellä epätasaisia alahampaitani ja sitä ärsyttävää koloa, jota ei meinaa millään saada puhtaaksi. Ensi kesänä niiden tilalla on suora rivistö!

Invisalign Kalvot Hampaiden Päällä
Konsultaatiovastaanotolla näin, miltä Invisalign-kalvot näyttävät hampaiden päällä.

16.lokakuuta

Skannaus

Jotta hoitosuunnitelma voidaan tehdä, hampaistani on saatava jäljennökset. Minulla on öisin käytettävä purentakisko, jota varten jäljennökset on joskus tehty. Silloin ne tehtiin ihan fyysisinä jäljennöksinä jonkinlaisesta massasta muovaamalla. Kehitys on kuitenkin mennyt tässäkin eteenpäin. Suuhygienisti Elina Dinh kertoi, että nykyään hampaat kuvataan skannerilla, ja kolmiulotteinen kuva lähetetään suoraan hammasteknikolle ja lääkärille. Prosessi kuulemma nopeutuu huomattavasti.

Aina hammaslääkärin tuoliin istuessa vähän pelottaa, vihlaiseeko jokin toimenpide. Skannaus oli kuitenkin leppoisa kokemus. Sain suuhuni kumisen renkaan, joka piti huulia pois hampaiden edestä (ensimmäisellä kerralla se nauratti niin paljon, että rengas pullahti ulos). Mutta sitten vain makasin suu auki, kun Elina kävi pientä viivakoodinlukijaa muistuttavalla skannerilla hampaiden pinnat läpi. Takahampaiden kuvaus vaati Elinalta sorminäppäryyttä, mutta reilussa puolessa tunnissa kaikki saatiin kuvattua. Lopulta näin hampaani skannerin ruudulta. Ne näyttivät hassuilta ja vähän likaisilta, vaikka Elina sanoikin, ettei hammaskiveä tai muuta ongelmaa ollut.

Suuhygienisti Elina Dinh Skannatut Hampaat
Suuhygienisti Elina Dinh näyttää skannattuja hampaitani.

“Nyt minä painan tästä, ja kuvat lähtevät Invisalignille. Petteri ja teknikko laativat hoitosuunnitelman. Me otetaan sinuun sitten yhteyttä.”

Selvä. Taas olin askeleen lähempänä elämää Invisalignin kanssa.

  1. lokakuuta

Oikomishoitosuunnitelma

Meiliin kilahti viesti Invisalignilta “on behalf of Dr. Viljakainen”. Meilissä oli oikomishoitosuunnitelma, joka oli esitetty 3D-kuvana aikajanalla. Hiirtä liu’uttamalla näin, miten hampaat oikenisivat. Lopputulos näytti ihan hyvältä, joskin nyt ymmärsin, mitä Petteri oli tarkoittanut sillä, että etuhampaani ovat kolmionmalliset. Ne todellakin näyttivät alaspäin leveneviltä kolmioilta, kun ne oli suoristettu. En ollut aiemmin sitä tajunnutkaan. Hmm. Tuijotin 3D-irvistystäni. Miltähän lopputulos näyttäisi sitten oikeasti, suussa? Hymyillessä?

  1. lokakuuta

Kalvot tilaukseen

Petteri soitti: “Saitko sähköpostia?” Kyllä vain. Hän kertoi, että alahampaitani pitäisi hoidon edetessä hioa sivuista hieman kapeammiksi, jotta ne mahtuisivat suoristumaan. Kerroin huoleni kolmionmuotoisista etuhampaista. Petteri totesi, että hoidon päätteeksi neljä etuhammasta pidennettäisiin esteettisellä muovilla. Hampaiden pidentäminen kuulosti oudolta, mielikuvituksessani laukkasivat jo pitkät ja keltaiset hevosen hampaat. Petteri kuitenkin vakuutti, että niistä tulee hyvät. “Invisalignillä on tehty neljä miljoonaa oikomista.” Okei. Oikominen olisi myös nopeampaa kuin ensin arvioitu, vain 7 – 8 kuukautta. Alkukesään. Mietin niitä kauniita hymyjä, joita Ebelingin nettisivuilla olin nähnyt. Juhannuksena minullakin olisi sellainen. Joo. “Mä laitan sitten kalvot tilaukseen. Varaa aika parin viikon päähän”, Petteri ohjeisti.

Illalla kerroin kalvoista poikaystävälleni. Hän on jo aiemmin antanut öisin pidettävälle purentakiskolleni lempinimen “tekarit”. Vastaanotto oli odotetunlainen: “Ai sitten sulla on aina tekarit suussa. Ei voi edes pussata.” Vakuutin, että kyllä voi. Tai ainakin toivon niin.

 16. marraskuuta

Invisalign-hoito – nyt se alkaa!

Tänään sain kalvot. Kävin vastaanotolla, jossa ne odottivat sievässä paperipussissa. Kaksi ekaa paria riittävät kuukaudeksi. Elina neuvoi niiden käytön. Purentakiskoon verrattuna ne tuntuivat kevyiltä – ja nythän kiskoa ei enää tarvitse öisin pitää, kun kalvot korvaavat ne. Kalvoja pitäisi pitää suussa 22 tuntia vuorokaudessa. Testailin niiden laittoa peilin edessä. Istuvat kuin valettu. Mutta niiden kanssa ei saa syödä mitään eikä juoda kuin vettä tai vissyä. Kahvi ja tee värjäävät.  ”Jos on iltameno, niin on parempi kuitenkin, että pidät ne suussa ja juot skumppaa pillillä kuin että jätät kotiin”, Petteri kävi huikkaamassa. Hän varoitti, että pari päivää voi olla suu kipeä aina uuden kalvoparin aloittamisen jälkeen. Toistaiseksi ainoa ongelma on, että s-kirjaimen ääntäminen on vaikeaa. Kun iltapäivällä kävin asiakastapaamisessa, tuntui, että sössötän. Kerroin asiakkaalle oikomiskalvoista, mutta hän sanoi, ettei ollut huomannut mitään. Hyvä.

 17.  marraskuuta

Eka vuorokausi takana. Päätä särki iltapäivän ja aamun, mutta sitten se laantui. Pidin tunnin presentaation asiakkaalla kalvot suussa. Kollegan mukaan olen vuorokaudessa oppinut jo ääntämään s-kirjaimen. Illalla kävin baarissa. Tilasin skumpan pillillä, “koska hammaslääkäri käski”. Hihih.

Kuukauden välitilinpäätös

14. joulukuuta

Miltei kuukausi takana, joten on aika tehdä pieni yhteenveto tähänastisesta:

Tekeekö kipeää?

Ekan päivän päänsärkyä lukuunottamatta tämä on ollut täysin kivutonta. Ainoastaan alarivin ulkoneva hammas vihoittelee välillä. Se tuntuu olevan verisesti loukkaantunut siitä, että sitä työnnetään samaan riviin muiden kanssa, kun on liki 30 vuotta saanut leikkiä individualistia. Tosin ei se tee kovin kipeää, lähinnä tuntuu kuin hampaan juurta kutittaisi.

Entä syöminen ja juominen?

Kalvojen pitämisen ihanneaika eli 22 tuntia vuorokaudessa on aika vaikea saavuttaa. Sehän siis tarkoittaa, että vain kaksi tuntia vuorokaudessa saisi olla ilman kalvoja. No, olin jo ensimmäisen viikon aikana kahdella illallisella, jotka yksistään kestivät kolmatta tuntia. Ja siihen vielä aamupalat, lounaat, kahvittelut ja muut päälle! Veikkaan, että tämän hoitomuodon keksijä ei ollut mikään hedonisti vaan pikaruokaravintolan kanta-asiakas.

Toisaalta kahvinkulutukseni on laskenut, koska en vaan jaksa poistaa kalvoja jatkuvasti. Juon siis vettä. Luulen, että napostelutkin ovat vähentyneet. (Toisaalta taas silloin, kun kalvot ovat poissa ja kahvi kupissa, lähden välittömästi etsimään herkkuja, koska on tilaisuus. Sitten rohmuan niitä kaksin käsin, koska ”kohta ei taas voi”.)

Onko kalvojen kanssa pelaaminen hankalaa?

Aina ei ole tilaisuutta mennä vessaan poistamaan kalvoja, joten silloin vain käännyn poispäin ja irrotan kalvot mahdollisimman huomaamattomasti. Käärin ne paperiin ja laitan taskuun. No, ollessani Slushissa messuosastolla, multa tultiin kysymään, käytänkö nuuskaa. Ilmeisesti muka-huomaamaton suun kaivelu näyttää samalta kuin nuuskan poisto huulesta.

Olen testannut kalvojen kanssa erilaisia pikkusyötäviä, sellaisia missä ei ole sokeria vaan xylitolia. Ajatus sokerista muhimassa kalvojen alla tuntuu ällöltä ja varmaan reikiinnyttää hampaita. Heti ekalla viikolla kokeilin purkkaa. Se jäi kalvoihin kiinni ja sitten sitä rapsuteltiin pois. Välittömästi tämän jälkeen huomasin, että kalvojen mukana oli tullut manuaali, jossa nimenomaan kiellettiin edes yrittämästä purkan syöntiä. Heh, tuli selväksi! Eräänä iltana nappasin kuitenkin nukkumaanmennessä Fludent-tabletin, ja sen imeskely sujui hyvin. Ei kai semmoinen vahingoita hampaita? Siitä intoutuneena ostin kaupasta xylitolilla makeutettuja kurkkupastilleja. Niitä olen imeskellyt aina, kun jotain tekee mieli eikä jaksa irrottaa kalvoja. Välillä nimittäinen kalvot tuntuvät kuivattavan suuta, mutta ei vettäkään voi jatkuvasti latkia.

Ja se pussaaminen?

Poikaystävän tekarivitsit ovat jatkuneet, mutta kyllä hänkin myöntää, että kalvot ovat aika huomaamattomat. Kun ensi kertaa laitoin hänelle kuvan “uudesta” hymystä, hän ihmetteli, onko siinä jotain eroa vanhaan. Myös pussata voi ihan normaalisti. 🙂

Kohta on aika mennä hammaslääkäriin kuulemaan, miten hoito on tehonnut. Kaksi paria käytetty, 16 jäljellä!

Jokapäiväistä elämää…

20. huhtikuuta

“Nyt ollaan yli puolivälin”, Petteri hihkaisi, kun kävin viimeksi vastaanotolla. No niinpä, ja elämään kalvojen kanssa on jo tottunut. Samoin siihen, että muutaman viikon välein käyn näyttämässä hampaitani Petterille, ja hän hioo alahampaiden sivuista vähän pois ja toteaa, että hyvin sujuu. Mutta tälläpä kertaa niin ei käynytkään, vaan Petteri totesi mun olevan hieman suunnitelmasta jäljessä. Aloin heti miettiä, mikä on mennyt pieleen. Kieltämättä taannoisella viikon työmatkalla New Yorkissa laiminlöin kalvojen pitämistä. Esiintyminen ja vieraan kielen puhuminen vieraille ihmisille kalvot suussa tuntui extravaikealta. Petteri ei uskonut puheisiini, vaan totesi, että syynä on todennäköisemmin se, että alahampaita on kavennettava lisää, jotta ne mahtuvat liikkumaan. Taas siis hiottiin.

Pari kuukautta sitten mulle laitettiin muutamiin hampaisiin kiinnikkeet (en tiedä mikä on virallinen termi, mutta pienet nypykät, jotta kalvoilla olisi enemmän vipuvoimaa). Kiinnikkeet tuntuvat hampaissani pieninä pahkuroina, ja niihinkin meni hetki totutellessa. Vaikka kalvon ottaisi pois, kiinnikkeet tuntuvat kieleen ja muistuttavat oikomishoidosta. Toki niihinkin tottui. Ja ne nopeuttavat hoitoa.

Petteri käski minun pureskella kumimaisia patukoita, jotka painavat kalvot kunnolla paikoilleen ja aktivoivat ienten aineenvaihduntaa. Hyvä on. Toivottavasti saan menetetyn ajan kiinni. Sovimme, että heinäkuun alkuun mennessä hoidon pitäisi olla ohi. Ruisrockiin uusin hampain?

Valoa tunnelin päässä

2. toukokuuta

“Jos sä et ois nyt tehnyt noille hampaille mitään, niin kymmenen vuoden päästä sulla ois ollut isompi remontti edessä.” Näin totesi Petteri, kun viime viikolla kävin vastaanotolla. Mä olin ajatellut, että tässä on kyse vain turhamaisuudesta ja estetiikasta, mutta ei kuulemma pelkästään. Hoidon kuluessa olen alkanut kiinnittää huomiota siihen, että mun hampaissa on aika paljon kulumaa. Ja ihmekö tuo, onhan tämä purukalusto ollut suussani jo kolmisenkymmentä vuotta! Joka tapauksessa hoidon yhteydessä tullaan nyt sitten kulumiakin paikkailemaan samalla.

Oikomisvauhti on back on track. Tai ainakin teimme Petterin kanssa suunnitelman seuraaviksi askelmiksi, jotta mission Ruisrock onnistuisi. Vielä kaksi kalvoparia, ja sitten tulen vastaanotolle, jossa suuhygienisti putsaa hampaat ja kiinnikkeet otetaan pois. Sitten suunnitellaan esteettinen muotoilu ja kesäkuun puolella hampaat valkaistaan ja muotoillaan. Koko tämän ajan saan pitää lisäkalvoja, mutta ei se haittaa. Heinäkuuhun mennessä homman pitäisi olla suunnilleen valmis.

Tuntuu ihan käsittämättömältä, kuinka nopeasti kuukaudet ovat menneet. Olemme tosiaan jo suunnittelemassa hoidon päättämistä. Ja vaikka hampaat eivät vieläkään ole ihan tasaiset, mun on pakko myöntää, että onhan alarivikin suoristunut ihan hurjasti!

“Olihan noi sun alahampaat aiemmin ihan karmea sekamelska”, totesi poikaystävä, kun irvistelin kotosalla. “Ai nyt sä sanot sen!” “No nyt voi sanoa, kun ei enää ole.”

Että näin. Mutta joka tapauksessa valoa näkyvissä tunnelin päässä, ja toivon ettei se ole juna vaan joku valkaisu- ja muotoilulaitteen hehku.

Viivästyksiä ja valkaisuja

10. kesäkuuta. Äh, tämä venyy sittenkin. Viime kerralla Petteri otti kiinnikkeet pois, mutta totesi, että se sinnikkäin alahammas ei sittenkään ole suoristunut ihan toivottua vauhtia. Mission Ruisrock ei tule onnistumaan, kun kesälomatkin vielä sotkevat kuviota. Sain nipun lisäkalvoja ja varasimme ajan hampaiden muotoilulle ja retentiolankojen kiinnitykselle Petterin lomien jälkeen elokuun alkuun. Mission Ruisrockista tulikin Mission Flow Festival, joka on elokuun toisena viikonloppuna. Siihen mennessä kaikki on valmista!

Mutta nyt jo helpottaa, sillä kaikki kiinnikkeet on poistettu, ainoastaan niskuroivaan alahampaaseen laitettiin yksi. Se tunne, kun sain  – Petterin sanoin – omat hampaani takaisin! On ihanaa, kun kielellä voi koskea hampaitaan, eikä vastaan tule mitään nystyröitä tai pahkuroita. Olin niin iloinen, että kalvojen pitäminen viiden päivän vaihtovälein elokuun alkuun asti ei tunnu kovin vaikealta. Ja jos totta puhutaan, pari kertaa on ollut tilanteita, kuten pitkiä illallisia, joissa hampaat ovat saaneet olla useita tunteja ilman kalvoja. Kun sellaisen päätteeksi harjaa hampaat ja laittaa kalvot yöksi takaisin, ne tuntuvat vähän kireiltä. Ikään kuin hampaat todella olisivat sen muutaman tunnin aikana hakeutuneet takaisinpäin tutuille paikoilleen. Mutta yöllä asia on korjaantunut. Varsinkin alahampaat tuntuvat nyt niin liikkuvilta, että ruisleipää syödessä pitää keskittyä puremaan kulmahampailla.

Toinen ihana asia oli suuhygienisti-Elinan minulle tekemä soodapuhdistus. Samalla kerralla kun kiinnikkeet poistettiin, Elina putsasi hampaani jonkinlaisella soodalla. Tuntui samalta kuin kosmetologilla hyvän kuorinnan jälkeen. Hampaat taisivat muuttua myös vähän vaaleammiksi, vaikka valkaisua ei vielä tehtykään. Mutta ihan pian mun pitää päättää, valkaisenko hampaita ja jos teen sen, hoidanko asian kotona vai hammaslääkärillä. Kaverini sanoi, että en tarvitse valkaisua ja että hänellä valkaisuaineet vihloivat. Petteri kuitenkin suositteli jonkinasteista valkaisua ja totesi, että vihlontaa varten on Burana. Hmm. Katsotaan nyt.