Natriumlauryylisulfaatti (SLS) hammastahnassa – Miksi sitä käytetään ja onko se haitallista? | Tahnatrilogia osa III

Oletko koskaan miettinyt, miksi hammastahna vaahtoaa ja kihelmöi suussasi niin voimakkaasti harjauksen aikana? Tästä ilmiöstä on pitkälti vastuussa natriumlauryylisulfaatti – ainesosa, jota löytyy edelleen useimmista kaupan hammastahnoista, mutta josta käydään myös vilkasta keskustelua. Miksi sitä alun perin alettiin käyttää, ja miksi se pitää pintansa vielä tänäkin päivänä?

Mitä natriumlauryylisulfaatti (SLS) on?

Natriumlauryylisulfaatti (engl. sodium lauryl sulfate, SLS) on ns. tensidi eli pinta-aktiivinen aine. Se alentaa nesteen pintajännitystä, mikä tekee siitä erinomaisen puhdistavan ja vaahtoavan ainesosan.

SLS on kosmetiikka- ja hygieniateollisuudessa erittäin yleinen aine: hammastahnojen lisäksi sitä käytetään muun muassa shampoissa, suihkugeeleissä ja kasvojenpuhdistusaineissa luomaan runsasta vaahtoa ja irrottamaan rasvaa sekä likaa.

Miksi SLS:ia alun perin lisättiin hammastahnaan?

Hammastahnojen historia ulottuu tuhansien vuosien taakse, mutta nykyaikainen muoto alkoi hahmottua 1800- ja 1900-lukujen taitteessa.

Alun perin hammastahnoissa käytettiin aivan tavallista saippuaa vaahtoamisen ja puhdistustehon aikaansaamiseksi. Saippua teki kuitenkin tahnasta usein pahanmakuista ja se reagoi helposti muiden ainesosien kanssa. Saippuan emäksisyys saattaa myös häiritä haitallisesti suun pH-tasapainoa. 1930–1940-luvuilla kemianteollisuus kehitti synteettiset tensidit, joista SLS osoittautui saippuaa tehokkaammaksi ja neutraalimman makuiseksi vaihtoehdoksi.

Psykologinen kikka 100 vuoden takaa: Mistä ”raikkaus” oikeasti syntyy?

SLS:n läpimurron taustalla oli myös kuluttajapsykologia. Toimittaja ja kirjailija Charles Duhigg kuvaa kirjassaan The Power of Habit, kuinka 1900-luvun alussa hampaiden harjauksesta tehtiin koko kansan rutiini luomalla aistittava palkinto. Vaikka hampaiden harjaamisen hyödyt olivat selvät, osoittautui yllättävän hankalaksi saada ihmiset harjaamaan hampaansa säännöllisesti. Yksi haaste oli se, ettei harjauksesta saanut mitään välitöntä palkintoa. Duhiggin kirjassaan esittelemän teorian mukaa uuden toimintatavan juurtuminen vaatii sekä jonkinlaisen muistutuksen käynnistämään toiminto (trigger) sekä jonkin välittömän palkinnon toiminnon jälkeen. Nämä yhdessä luovat alitajuisen “himon” toteuttaa kyseinen toiminto.

Pepsodentin hammastahnan läpimurrossa keskeiseksi tekijäksi osoittautuivat sen pienet määrät minttuöljyä, sitruunahappoa ja muita aineita, joita oli alunperin lisätty maun ja koostumuksen vuoksi. Merkittävämmäksi osoittautui kuitenkin niiden aikaansaama raikas tunne hampaiden pesun jälkeen. Minttu ja mentoli aktivoivat suun TRPM8-kylmäreseptoreita. Tämä huijaa aivoja uskomaan, että suun lämpötila on laskenut, luoden viileän ja raikkaan tunteen. SLS:n aiheuttama vaahtoaminen osaltaan vahvisti puhdistauden vaikutelmaa ja kevyenä irritanttina SLS myös aiheuttaa kihelmöintiä.

Kun mintun tuoma viileän tunne ja SLS:n aiheuttama mikrokihelmöinti yhdistyvät runsaaseen vaahtoon, syntyy se tuttu ”aggressiivisen raikas” tunne. Tämä tunne toimi palkintona hampaiden pesusta ja opetti aivoillemme, että nyt suu on tullut puhtaaksi – vaikkei tunteella todellisuudessa ollutkaan mitään tekemistä varsinaisen puhtauden tai hammastahnan tehokkuuden kanssa. Lisäksi, jos tunne puuttui illalla, huomasi unohtaneensa hampaiden pesun, ja ehti vielä korjata erheensä.

Miksi SLS:ää käytetään edelleen?

Tänä päivänä SLS pitää edelleen pintansa useissa hammastahnoissa käytännön syistä:

• Leviäminen suussa: Vaahto auttaa hammastahnaa leviämään tasaisesti kaikkialle suuonteloon – myös hampaiden väleihin ja ienrajoihin – kuljettaen mukanaan tärkeitä tehoaineita, kuten fluoridia.
• Irrottaa plakkia ja ruoanjäänteitä: Tensidinä SLS pilkkoo ja irrottaa hammasplakkia sekä suun rasvaliukoisia kerrostumia, jolloin ne on helppo huuhdella pois.
• Edullinen ja tehokas: SLS on erittäin edullinen, tehokas ja stabiili raaka-aine

Tiesitkö? SLS väliaikaisesti salpaa kielen makusilmukoiden ”makeaa” aistivia reseptoreita ja hajottaa fosfolipidejä, jotka normaalisti vaimentavat karvasta makua. Tästä syystä appelsiinimehu tai muu hapan juoma voi maistua pahalta heti hampaiden pesun jälkeen.

SLS:n sijaan jossain tuotteissa voidaan käyttää myös muita tensidejä. Esimerkiksi natriumolefiinisulfonaatti (Sodium C14-16 Olefin Sulfonate) on ominaisuuksiltaan hyvin samanlainen. Se saattaa olla hieman paremmin biohajoava ja ympäristöystävällisempi, mutta usein sen käytön syy voi olla, että tuotetta voidaan mainostaa “sulfaatittomana”, vaikka ero on lähinnä tekninen.

Kaikille SLS ei sovi – Milloin kannattaa valita vaahtoamaton hammastahna?

Vaikka SLS on turvallinen suurimmalle osalle ihmisistä, sen limakalvoja liuottava ja kuivattava vaikutus voi olla turhan voimakas herkemmälle suulle. SLS:n vältteleminen on suositeltavaa erityisesti seuraavissa tilanteissa:

1. Aftat (suuhaavaumat): Tutkimukset ovat osoittaneet, että SLS voi herkillä henkilöillä vahingoittaa suun limakalvoa suojaavaa kerrosta ja siten altistaa toistuville, kipeille afteille.
2. Kuiva suu (kserostomia): Koska SLS on kuivattava aine, se voi pahentaa kuivasuisuuden oireita.
3. Herkät tai kipeytyvät limakalvot: Jos suusi limakalvot herkästi kuoriutuvat, kirvelevät tai ärsyyntyvät harjauksesta, vika voi olla tahnan vaahdotusaineessa.
4. Lapsille: Monissa lasten hammastahnoissa ei ole lainkaan SLS:ää tai muita vaahdotusaineita.

Jos päätät vaihtaa SLS-vapaaseen (vaahtoamattomaan tai miedosti vaahtoavaan) hammastahnaan, saatat kokea yllätyksen: pesutulos voi tuntuu aluksi oudolta tai jopa tehottomalta, sillä aivot ovat tottuneet odottamaan vaahtoutumista ja kihelmöintiä. Tämä on kuitenkin vain psykologinen tottumuskysymys.

Puhdistusteho ja fluoridin antama suoja ovat suunnilleen samat ilman SLS:ääkin – ilman turhaa limakalvojen ärsytystä. Muutaman viikon totuttelun jälkeen suu tuntuu yhtä puhtaalta, mutta usein huomattavasti levollisemmalta ja kosteammalta.